200 000 euroa lisää!

Eilisessä lehdessä ollut teksti kaupunginjohtajan 200 000 euron säästövaatimuksesta kirjastoille ei ollutkaan kokonaissumma, kuten ensiksi käsitin. Se onkin summa, joka pitäisi säästää vielä aiemmin ilmoitetun lisäksi. Ihmepeliä!

Kyllä rahat kirjastoihin olisi löydyttävä. Jättäisin esimerkiksi rakentamatta pesäpallostadionin (600 000 eur) tässä vaiheessa. Liikuntaa on tuettava, erityisesti sellaista, joka ei tarvitse kamalasti rahaa (kävely- ja pyörätiet, ulkojääkentät, retkijääluistelu, hiihto jne. ), tai joiden harrastajia on hyvin paljon (uinti, jalkapallo).

Innovaatiopalvelut on jäänyt minulle aika hämäräksi. Voisiko sieltä saada jotain säästöjä? Tai ainakin innovaatiopalveluiden pitäisi kiireesti alkaa selvittää urakalla sitä, mitkä kaikki kaupunginorganisaatioissa olevat palvelut voisivat toimia kirjastotiloissa. Esimerkkejä näistä jo onkin: yhteispalvelupisteet ja kerhot (Kuokkalan kirjasto) sekä koulujen itsenäisen työskentelyn tai ryhmätyöskentelyn tunnit (Vesangan kirjasto). Kaupunki antaa kaikenlaisia avustuksia eri toimijoille: voisiko niiden toiminnan järjestää kirjastotiloissa?

Jos ja kun kirjastoista on säästettävä, voisi mielestäni miettiä yhden kirjastoauton myynnin mahdollisuutta. Kahdella kirjastoautolla voisi ehkä pitää nykyisenlaisen kirjastoautojen pysäkkiverkoston. Vain uusimmassa autossa on pyörätuolin nostotekniikkaa, joten ainakin sen olisi säilyttävä Jyväskylässä.

Tallennettu kategorioihin Kulttuuri, Talous ja työelämä | Avainsanoina , , , , | Kommentit poissa käytöstä

Vilun väristyksiä

Tänä iltana olisi ollut Keltinmäen ja Kypärämäen yhdistetty asukasilta Kypärämäen koululla. Kummankin paikan kirjasto uhataan lakkauttaa, joten olisi ollut hyödyllistä kuulla ihmisten ajatuksia lähiöidensä tulevaisuudesta. Jäin kuitenkin kotiin, kun alkoi paleltaa. Nyt litkin kuumaa teetä ja tomaattikeittoa. Joskus tauti on perääntynyt näillä eväillä.

Vilun väristykset alkoivat jo aamun Keskaria lukiessa: “Kirjastoverkosta kaupunginjohtajan esitys odottaa vähintään 200 000 euron säästöä. Kulttuurilautakunnan rooliksi jäisi siis vain valita lakkautettavat kirjastot tämän vuoden loppuun mennessä tai viimeistään ensi vuoden alussa. Pohdittavana ovat Keltinmäen, Kypärämäen ja Kuokkalan kirjastot. – Leikkausten kohdentamisesta päättää kulttuurilautakunta seuraavassa kokouksessaan..”

Hyvänen aika! kiljahdin mielessäni. Miten ylimielistä suhtautumista! Lautakunnalla on mielestäni mielikuvitusta, halua ja osaamista muuhunkin kuin vain lakkautettavien kirjastojen arpomiseen.

Mielikuvituksettomuuskin voisi tosin olla yksi mahdollisuus: juustohöylätään kaikista toimipisteistä niin, että jok’ikinen kirjasto on auki vain kolmena päivänä viikossa. Silloin kirjastoammatillista väkeä saattaisi riittää joka toimipisteeseen lain ja asetuksen vaatima määrä. (Kirjaston henkilöstövajehan vaihtelee 2 – 13 välillä sen mukaan, miten vaje lasketaan ja mikä on aikajänne.) Näin toimittaisiin, kunnes kaupungin verokertymä taas pääsisi nousuvauhtiin.

Lehtilukusalit ja monet muutkin tilat voitaisiin kuitenkin pitää auki nykyistä pitempäänkin vaikka vahtimestarivoimin. Kuten yliopiston kirjastossa, joissa ovet ovat sunnuntaisin auki ekassa kerroksessa (joskus muinoin on päässyt myös muihin kerroksiin).

Kaupunkiorganisaatiossa on ihmisiä, joita voidaan oppisopimuskouluttaa vahtimestareiksi pitämään tiloja auki silloinkin, kun kirjastosta ei saa varsinaista kirjastoammatillista neuvontaa. Tiloissa voisi myös olla ryhmätyötiloja, joissa paikalliset järjestöt voisivat kokoustaa iltaisin, kirjaston palvelupisteen sulkeuduttua.

Voisikin kysyä esimerkiksi Altekilta, liikenisikö sieltä työkyvyttömyyseläkkeelle muutoin joutuvia, raskaissa ulkotöissä puurtaneita työntekijöitä. Mistäpä sen tietää, ehkäpä jokunen jopa viihtyisi kirjaston miellyttävässä ilmapiirissä.

Saihan eräskin muinainen Altekin traktorikuski kaupungilta hyvän sisätyöpaikan tässä vähän aikaa sitten.

Tallennettu kategorioihin Kulttuuri | Avainsanoina , , , | Kommentit poissa käytöstä

Ensilumi ei Altekia yllätä

Tilasin jo syys-lokakuun vaihteessa talvirenkaiden vaihdon juuri täksi päiväksi, vaikka vähän nolottikin kun ruska oli vielä kauneimmillaan. Sain melko vapaasti valita ajan, koska talvirenkaiden vaihtajat eivät silloin tukkineet puhelintaajuuksia. Valitsin iltapäivän, sillä ajattelin, että siihen mennessä on mahdollinen aamupakkanenkin helpottanut.

Altekin johtokunnan syyskuun kokouksessa pj ennusti, että ensilumi tulee tänä vuonna 10.10.  Ja kas – sunnuntaina satoi pohjoisessa ja idässä! Mistä lie sammakoista, ampiaisista tai planeettojen asennoista saanut tietonsa. Viralliset ennusteet eivät siinä vaiheessa antaneet mitään vihjettä. Aluetekniikan tilannetta ajatellen on kuitenkin aika kätevää, kun pj:lla on tällaista ensilumi-osaamista :)

Tallennettu kategorioihin Liikenne | Avainsanoina , , | Kommentit poissa käytöstä

Kaunis pienkirjasto

Kävimme pojan kanssa elokuussa Vesangan pikkukirjastossa. Kirjasto on hyvin viehättävä tunnelmaltaan ja sisutukseltaan. Ikkunasta näkyy suomalainen järvimaisema. Tällainen pieni kulttuurilaitos maalaiskylässä voisi olla vaikka vientituote.

Vesangan kirjastoon voisi tuoda vierailijaryhmiä tutustumaan paitsi kauniiseen ja kauniilla paikalla sijaitsevaan kirjastoon, myös suomalaisen koulun ja julkisen kirjaston kiinteään yhteistyöhön. Kirjasto – samoin kuin koulu – vaikutti esteettömältä, rakennus voisi olla myös näyte hyvästä tilasuunnittelusta. Vesangan koulu-kirjasto-päiväkoti-urheilukenttä-uimaranta -konsepti toimii myös esimerkkinä suomalaiskylän elinvoimaisuudesta.

Tallennettu kategorioihin Esteetön Jyväskylä, Koulutus, Kulttuuri, Lapsiperheet, Rakentaminen | Avainsanoina , , , , , | Kommentit poissa käytöstä

Vihreät ja pakkoruotsi

Tänään otsikot välkyttävät perussuomalaisten uhoa vihreitä vastaan. Perussuomalaiset ehdottavat, että  säästöt olisi aloitettava muun muassa pakkoruotsin poistamisella.

Vaikka vihreiden näkyvimmät poliitikot puolustavat ruotsin kielen pakollisuutta yläkoulussa ja toisen asteen opinnoissa, tiedän useita vihreitä, jotka mielellään poistaisivat pakollisen toisen kotimaisen opetussuunnitelmista. Itsekin kannatan kieliopinnoissa vain kahta pakkoa: pakkoa opiskella äidinkieltä ja sen lisäksi yhtä vierasta kieltä, jonka voisi itse valita jostain valikoimasta.

Olen sitä vahvemmin tätä mieltä, mitä tiiviimmin seuraan tokaluokkalaisen poikani koulunkäyntiä. Mahdollisimman vähän pakollista istumista koululuokassa!

Tallennettu kategorioihin Koulutus, Lapsiperheet | Kommentit poissa käytöstä

Wii ja harrastelentäjä-ampuja

Ostin pojalle 8-vuotislahjaksi Wii Sports Resort -pelin. Ajattelin, että mieluummin urheilua ja liikuntaa kuin taistelua. Ainoastaan miekkailu mietitytti. Hämmästys olikin suuri, kun pelin ilmailuosiossa lentäjä voi tykittää mitä haluaa. Ei minun tietääkseni lentolupakirjaa suoritettaessa opetella myös ampumaan huviveneitä, taloja tai golfratoja.

Poika puolustaa peliä ja sanoo, että sillä ammutaan vain ilmapalloja. Äiti ei ole yhtään vakuuttunut.

Ja nyt vesitaso ampui tuossa vieressä kaupungintalon mäsäksi.

Tallennettu kategorioihin Lapsiperheet, Muut | Kommentit poissa käytöstä

Vihreät ja persut

Perussuomalaisilla on Soini, mutta vihreillä on Soininvaara ;)

Tallennettu kategorioihin Muut | Kommentit poissa käytöstä

Kirjastoverkon vaihtoehdoista

Ensi tiistaina on kulttuurilautakunnan iltakoulu, jossa keskustellaan kaupungin kirjastoverkosta. En ole menossa sinne, sillä olen vain varajäsen. Olen kuitenkin varmuuden vuoksi perehtynyt selvityksiin, tilastoihin, lakiteksteihin ja kirjaston www-sivuihin ynnä kaikenlaisiin muihinkin dokumentteihin, joita asiaan liittyy. Oletuksena minulla on ollut se, että kaupungissa on jo tällä hetkellä optimaalinen kirjastoverkko, miksi sitä repimään.

Toisaalta mielenkiintoisiakin ehdotuksia on tullut esiin. Keskisuomalaisen toimittaja Anita Kärki ehdotti kesän alussa, että pääkirjastosta tehdään keskustan lähikirjasto. Sillä tavalla säästöt saataisiin helpommin kasaan. Pääkirjastossa onkin todella paljon (10 000) neliöitä, joten säästää voisi mahdollisesti paljonkin, jos osa keskitetyistä palveluista sijaitsisikin jossain muualla kuin ydinkeskustan huippukalliissa tiloissa.

Tässä kriteerini, joilla itse tarkastelen kirjastoverkkoa ja jotka olen myös yrittänyt laittaa tärkeysjärjestykseen:

• Onko kaupungilla sopimuksia, jotka mahdollisesti estävät tiettyjen kirjastojen lakkauttamisen? Esimerkiksi kuntaliitossopimus tai pitkät vuokrasopimukset.
• Miten paljon asukkaita on alueella nyt ja kymmenen vuoden päästä? Voidaan olettaa, että 47 % asukkaista lainaa kirjastosta aineistoa ja että lähes jokainen käväisee kirjastossa joskus, vaikkei lainaisikaan.
• Miten paljon kirjastossa on kävijöitä tuoreimman vuositilaston mukaan?
• Miten paljon kirjastosta lainataan aineistoa? Jos lainaus on vähentynyt, onko siihen jokin muukin syy kuin verkkopalvelut: onko esimerkiksi viereinen alakoulu ollut evakossa?
• Onko kirjaston vieressä alakoulu? Onko kirjaston ja alakoulun yhteistyö vahvaa?
• Sijaitseeko kirjasto luontevien kulkureittien varrella? Onko sinne helppo piipahtaa samalla kun käy ruokakaupassa, neuvolassa tai kahvilassa, hakee lapsen päiväkodista, srk-kerhosta tai jälkkäristä, käy liikuntatreeneissä? Onko kirjaston lähellä bussipysäkkiä? Onko lähellä senioritaloa, jonka asukkaat ulkoillessaan voivat käydä vaikkapa lukemassa lehtiä? Onko sen lähellä nuorisotila tai opiskelija-asuntoja? Onko lähellä yläkoulu, lukio tai muu koulu, jossa ei ole omaa kirjastoa? Toimiiko kirjaston tiloissa tai voisiko sen yhteydessä toimia muita palveluja, esimerkiksi yhteispalvelupistettä?
• Onko kirjastolla jokin erityinen vahvuus?
• Pääsevätkö liikuntarajoitteiset kirjastoon helposti ja suurin piirtein samaa reittiä kuin muutkin ihmiset? Onko kirjaston edustalla invapysäköintimahdollisuus?

Tilapalvelun tilaamassa konsulttiraportissa esitetään kaksi kirjastojen teurastusmallia. Hellävaraisemmassa ehdotuksessa lahtipenkkiin joutuvat Halssila, Keltinmäki, Kypärämäki, Lohikoski ja Vesanka. Kovakouraisempi ehdotus tappaisi kirjastot edellisten lisäksi myös Kortepohjasta ja Kuokkalasta.

Kriteeristöni perusteella en ymmärrä ollenkaan, miksi konsultin lakkautuslistalla ovat Keltinmäki, Kortepohja ja Kuokkala. Kyllä siellä missä on paljon asukkaita ja jossa kirjastoa käytetään paljon, pitää kirjasto myös olla!

Sen sijaan Halssila, Kypärämäki, Lohikoski ja Vesanka ovat vaikeampia mietittäviä. Kun minulla sattui tänään olemaan reilu tunti aikaa ennen pojan jälkkäristä tuloa, ajelin kyseisissä kaupunginosissa tutkailemassa kirjaston ympäristöä ja esteettömyyttä.

Kypärämäki ja Halssila narahtivat aika pahasti esteettömyyden puutteesta. Kypärämäessä on jo kadulla vastassa isot portaat. Ajoin systemaattisuuden vuoksi kuitenkin myös talon taakse, vaikka reitti näyttikin siltä, ettei sinne ole tarkoitus kenen tahansa ajaa. Löysin sieltä luiskan, josta varmaan pääsee kirjastoonkin. Takapihalla oli kuitenkin vain numeroituja ja varattuja tolppapaikkoja, ei kirjaston asiakasruutua eikä invapysäköintiä. En siis voinut parkkeerata luiskan lähistölle. Joten vain ne liikuntarajoitteiset, jotka 1) osaavat mennä takapihalle ja 2) jotka tulevat joko kävellen tai taksilla, voivat käyttää Kypärämäen kirjastoa. Sitäkin mietin, että vaikka Kypärämäen kirjasto on koulun vieressä, koululla käy myös kirjastoauto, miksiköhän?

Halssilassa pääsin ongelmitta talon ovesta sisään, mutta sitten edessä olivat taas leveät portaat eikä hissiä missään. Kirjasto sijaitsee talon toisessa kerroksessa. Ajattelin kiivetä portaat ylös toiseen kyynärkeppiin nojaten, mutta kun laskin käteni kaiteelle, luovutin. Kaide oli leveä lankku, josta ei kunnon otetta saanut. En riskeerannut jäljellä olevaa työ- ja toimintakykyäni, vaan peräännyin kiltisti.

Lohikosken juuri avattua kirjastoa en löytänyt, vaikka muistin sen sijaitsevan jossain koulun lähellä. Koulun viittakaan ei osunut silmiini vaikka ajelin niin hiljaa, että perääni muodostui ainakin neljän auton letka. Vasta myöhemmin muistin, että koulu on vävypojan entisen asunnon vieressä. Tytärtä vuosi pari sitten niille nurkille silloin tällöin kuskatessani koulu oli aina pressujen peitossa, joten mielikuvakin koulusta taisi jäädä jotenkin piiloon.

Kolme yritystä päästä kirjastoon kolmessa eri kaupunginosassa. Kaikki epäonnistuivat. Lisäksi kun jatkoin kierrosta omaan lakkautuslistalla olevaan lähikirjastooni, sain siellä ensimmäisen kerran huonoa palvelua! Ei ihan nappiin mennyt tämä sightseeing.

Jatkan rundia toisena päivänä, toivottavasti paremmalla tuloksella.

Tallennettu kategorioihin Esteetön Jyväskylä, Kulttuuri | Avainsanoina , , , , | Kommentit poissa käytöstä

Heinähattu ja vilttitossu

Oltiin Pojan kanssa lauantaina katsomassa Heinähattua ja Vilttitossua – sekä paria Ruubensin veljestä – kaupunginteatterissa.  Onneksi juoni oli sen verran hauska ja vetävä, että ylivilkaskin lapsi jaksoi sitä seurata, lähes koko ajan. (Kotiin tultua energia sitten purkautuikin hyppelynä ja “Muista aina liikenteessä…”-lurituksena!)

Näytelmän loppupuolella oli 3 – 4 minuutin romanttinen laulu. Silloin Poika valui lattialle ja sanoi “tylsää, tylsää, tylsää”. Vilttitossu oli ihan samaa mieltä laulun loputtua: Yäks, romanttista!

En ole aiemmin tajunnut, että teatterissa on lapsikatsojille pehmeitä istuinkorokkeita. Niitä näytti olevan joillakin käytössä. Olisi kiva tietää, mistä niitä saa, kun seuraavan kerran tulee paikalle.

Tupa oli täynnä. Lastennäytelmät ovat taloudellisestikin hyvä satsaus.

Tallennettu kategorioihin Kulttuuri, Lapsiperheet | Avainsanoina , , | Kommentit poissa käytöstä

Kultakimpale-hoitaja vai jääkuningatar?

Monet perhepäivähoitajat ovat kultakimpaleita, jotkut kaikkea muuta.

Maanantaina Hesarissa todettiin, että yleisintä kiusaamista päiväkodissa on lapsen eristäminen ryhmän ulkopuolelle. Myös perhepäivähoitaja voi kiusata lasta ja edistää sitä, että muut lapset eristävät yhden joukostaan.

Tämä tarina on tosi.

Olipa kerran kaksivuotias pikkutyttö. Tytöllä oli ensin kultakimpale-hoitaja, mutta tämä jäi toimivapaalle ennalta määräämättömäksi ajaksi. Pikkutyttö meni sen vuoksi hoitoon toiselle hoitajalle, joka vaikutti reippaalta ja mukavalta. Hoitajan toimintatavat osoittautuivat kuitenkin muutaman kuukauden kuluessa melko karmeiksi, ja pikkutyttö otettiin pois kyseiseltä hoitajalta.

Joku voisi ajatella suureksi haitaksi sitä, että lapsen vaatteet haisivat silloin tällöin kissanpissalta. Tässä kertomuksessa se on haitoista pienimpiä. Kutsun huonoa hoitajaa tässä nimellä X.

Pimeä huone
Kun pikkutyttö oli ollut jonkun aikaa hoidossa, hänen puheissaan alkoi vilahdella ilmaisu “pimeä huone”. Aina kun vanhemmat vähänkin komensivat pikkutyttöä, pikkutyttö kysyi itkuisella äänellä, pitääkö hänen mennä pimeään huoneeseen. Vanhemmat huolestuivat ja päättelivät, ettei kyse voi olla mistään pikkukakkosesta tai muusta TV:n lastenohjelmasta saadusta vaikutteesta. Pikkutytön äiti kysyi suoraan X:ltä, onko pikkutyttö joutunut olemaan pimeässä huoneessa. X tunnusti, että kyllä hän sulkee tytön pimeään vessaan, kun tämä kiukuttelee. Pikkutytön äiti sanoi, ettei pidä ollenkaan tuollaisesta.

Ilmeisesti pimeää huonetta ei sen jälkeen käytetty, ainakaan pikkutytön rankaisukeinona – tiedä sitten X:n muiden hoitolasten.

Itkukielto?
Pikkutyttö oli mummulassa. Jotain pientä tapahtui ja häntä alkoi itkettää. Harmittavan asian lisäksi hän oli huolissaan myös siitä, että häntä itkettää. Mummu sanoi: “kyllä meillä saa itkeä”, johon hän totesi siihen: “X:llä ei saa itkeä”.

Mummu oli kerran hakemassa pikkutyttöä hoidosta pikkutytön äidin kanssa. Odotellessaan mummu katseli pihamaan touhuja. Yksi epävarmasti kävelevä taapero kiipesi ulkoportaita alaspäin. Lasta itketti monta minuuttia. X ei mennyt häntä sykyttämään tai lohduttelemaan, vaan huuteli kauempaa, että ”tule tänne”.

Mieti vähän!
Kerran pikkutytön isä tuli töidensä jälkeen noutamaan pikkutytön hoidosta. Lapset olivat pihalla. Pikkutyttö seisoi jalat, jalkapohjat ja varpaat jäässä pihalla, koska oli pissannut housuun.

Pikkutyttö oli kyllä kertonut X:lle että häntä pissittää. X oli kieltäytynyt viemästä hänet vessaan, vaikka ulkoilua oli jäljellä vielä kauan aikaa. Pissa tuli sitten housuun. Ties kuinka kauan pikkutyttö oli joutunut seisomaan kovassa pakkasessa ja purevassa tuulessa märissä housuissa ja kengissä!

Julkisuudessa on ollut tarinoita siitä, miten lapset ovat palelleet esimerkiksi väärinkäsitysten vuoksi pakkasessa (ks. esim. juttu Seinäjoelta). Mutta nyt ei ollut kyse minkään sortin väärinkäsityksestä. X jopa kehtasi moittia lasta siitä että tämä oli jäätymispisteessä, kun ei ollut saanut pidätettyä pissaa. ”Mieti vähän”, hän tolkutti lapselle.

Toiseen hoitopaikkaan
Koska lapsen henki ja terveys alkoi olla uhattuna, vanhemmat ottivat pikkutytön välittömästi pois X:n hoidosta. Sen jälkeen he alkoivat selvittää, mistä saisivat tytölle uuden hoitopaikan. Kaupungin päivähoitoa voi kiittää siitä, että se otti vakavasti vanhempien ilmoituksen ja perustelut siitä, että pikkutyttöä ei kerta kaikkiaan voi enää viedä hoitaja X:lle. (X:lle tuli todennäköisesti joku toinen pikkulapsi?)

Uuteen hoitopaikkaan tutustumisen jälkeen pikkutyttö tuli kotiin ja totesi ihmettelevällä äänensävyllä, että toiset hoitolapset Leenu ja Liinu (nimet muutettu) leikkivät hänen kanssaan uudessa paikassa: hänen kanssaan ei oltu hoitaja X:n luona leikitty.

Pikkutyttö on viihtynyt loistavasti uudella hoitajallaan.

Johtopäätökset
Pimeä huone vaikuttaa vuosikymmenten takaiselta kasvatuskeinolta. Lapsille saattaa tulla kaikenmaailman pelkoja, jotka voivat kuormittaa sosiaali- ja terveyspalveluita monituhatkertaisesti enemmän kuin lapsen muutaman minuutin kiukuttelu. 2–3-vuotiaan kehitykseen kuuluu kiukuttelu, se on yksi oleellinen vaihe kehityspsykologisestikin tarkasteltuna.

Miltäköhän X:stä tuntuisi, jos hänet teljettäisiin pitkäksi aikaan pieneen pimeään huoneeseen? X on aikuinen ja ilkeilee tieten tahtoen aikuisen vallalla. Pieni lapsi ja hänen kiukuttelunsa on ihan eri asia. Hoitaja voi kuitenkin tehdä lapselle tuollaisia temppuja ilman katumuksen häivääkään tai huolta siitä, millaisia vaurioita hän saa aikaan.

Tähän liittyy myös epäily itkemiskiellosta: miten mahdollista itkemiskieltoa toteutetaan ja miten siitä rangaistaan?

Minusta vaikuttaa oudolta myös se, ettei hoitaja tainnut yleensä ottaa lapsia syliin. Olenhan usein nähnyt, kuinka esimerkiksi päiväkodissa hoitaja on rientänyt ottamaan itkevän yksivuotiaan syliin rauhoittumaan.

Tulkitsen kiusaamiseksi sen, etteivät lapset ole X:n hoidossa leikkineet yhteisleikkejä, vaan pikkutyttö selvästi jätettiin yksinään. Onko X suosinut jotakin hoitolastaan tai joitakin hoitolapsiansa muiden hoitolasten kustannuksella? Jos hoitopaikassa on ollut tällainen kuvio, se on pedagogisesti arveluttava: paitsi että pikkutyttö on kärsinyt, hoitaja on opettanut ainakin osalle lapsista, että kiusaaminen ja toisten jättäminen leikistä pois on hyväksyttävää.

Pikkutyttö seisoi pissat housuissa ulkona pakkasessa kauan aikaa. Se oli sitä aikaa, jolloin pakkasta riitti päiväkausien ja viikkojen jatkumona, ja tuuli otti vauhtia Siperiasta. Tunti lisää, ja pikkutytön jalat olisi amputoitu?

Kysymyksiä, joihin haluaisin vastauksia:

  • Onko pimeä huone -rangaistus kaupungin päivähoidon hyväksymä menettelytapa pienten lasten kasvattamisessa? Jos kyllä, millä perusteilla?
  • Saako lapsi hoidossa sykyttelyä, hellyyttä ja hyväksyntää?
  • Onko lapsella lupa itkeä?
  • Onko hoitajalla velvollisuus katsoa, ettei kukaan lapsista jää yksin ja leikeistä pois?
  • Miksi lasta seisotetaan purevassa pakkasessa pissat housuissa? Miksi lasta, jolla ei ole yliluonnollinen pidätyskyky, moititaan siitä ivallisesti?
  • Miten perhepäivähoitajat valikoituvat kaupungin palkkalistoille? Onko valikoinnissa minkäänlaisia kriteereitä, kun perhepäivä-hoitajista toisaalta on kova pula?
  • Miten perhepäivähoitajien koulutuksesta ja täydennyskoulutuksesta huolehditaan kaupungissa?Annetaanko päivähoitohenkilöstölle asennekasvatusta?
  • Voiko perhepäivähoitaja saada varoituksen tai potkut ja millä perusteilla?
Tallennettu kategorioihin Lapsiperheet | Avainsanoina , | Kommentit poissa käytöstä