Mietin, tarvitaanko kirjastoissa enää varastotilaa samalla tavalla kuin tähän asti. Johtopäätökseni on, että ei tarvita. Kirjasto voi ensinnäkin kaukolainata monet harvinaisemmat kirjat Varastokirjastosta tai muista kirjastoista. Lisäksi kirjasto lainaa yhä enemmän kirjoja ja lehtiä elektronisessa muodossa.
Sen vuoksi yritin hieman päivittää tietämystäni elektronisten kirjojen ja lehtien maailmasta. Onneksi minulla sattuu olemaan työtovereita, jotka seuraavat aihepiiriä tiiviisti (ks. esim. Pirinä-blogi sekä Pohjolaisen Pirjon aokk-raportti ja yamk-opinnäytetyö). Selkeä e-kirjojen ja tekniikan ystävien nettisivusto on osoitteessa http://sähköinenkirja.fi/. Sähköisten kirjojen sanasto on osoitteessa http://www.e-kirjasanasto.fi/. Suomen kustannusyhdistyksen sivuilla on esimerkiksi tilastotietoja.
En ole laittanut tähän alkuperäislähteitä, mutta pääset niiden jäljille, jos luet Pirinää, jossa niitä on referoitu. Suurin osa seuraavista päätelmistäni perustuu Pirinän teksteihin. Yritin hahmottaa asioita erityisesti kulttuurilautakunnan varajäsenen näkökulmasta.
Näitä kysymyksiä mietin:
1) Onko kirjoja vuonna 2020?
On, koska kirjassa olennaisinta on sisältö. Lukija lukee sellaisia kirjoja mistä pitää, kukin omalla lukemistyylillään. Hän lukee kirjaa, mikä sopii hänen tarpeisiinsa ja tilanteeseensa, olipa kirja sitten esine tai tiedosto.
2) Millaisia esineitä kirjat ovat tulevaisuudessa?
Monenlaisia, osa on tiedostoja eikä esineitä.
Kirjat voivat olla joko paperille painettuja p-kirjoja tai e-kirjoja. E-kirja voi olla painetun kirjan näköispainos (kuten PDF), äänikirja (esimerkiksi mp3) tai verkkokirja (netissä oleva kirja, jonka rakenne voi poiketa oleellisesti painetun kirjan rakenteesta). Katso tarkemmin määritelmiä sähköinenkirja.fi:stä. E-kirjaa luetaan/katsotaan/kuunnellaan tietokoneella, lukulaitteella, matkapuhelimella, kannettavalla soittimella tms. laitteella.
Erilaisia yhdistelmiä nähdään jo nyt, ja tulevaisuudessa varmasti vielä enemmän. Kokonaisia oppimisympäristöjä tms. voidaan myydä elektronisena palveluna lukijalle ja kirjastoille. Lukija voi ostaa kirjasta oman kopionsa (kuten mp3-musiikkitiedoston).
3) Millä perusteella e-kirjabuumin arvioidaan alkavan tänä vuonna? Miksi e-kirjat yleistyvät lähivuosina?
Lokakuun lopussa pidettävistä Helsingin kirjamessuista povataan foorumia e-kirjojen esiinmarssille.
E-kirjojen yleistymiseen nähdään ainakin näitä syitä:
A) netistyminen
o ihmiset eivät osta kirjoja samaan tahtiin kuin aiemmin, koska tietoa saa maksuttomasti netistä (jos on nettiliittymä)
o ihmiset lukevat sanomalehtien uutiset, sarjakuvat yms. netistä, koska uusin tieto on netissä (e-paperi voi jopa pelastaa lehdistön)
o digiajan natiiveilla eli nykyajan lapsilla ja nuorilla ei ole samanlaista tunnesidettä kirjoihin kuten vanhemmilla sukupolvilla
B) uudet toimintatavat kustantamisessa ja jakelussa
o saatavuus: uusi kaunokirjallisuus julkaistaan heti myös sähköisessä muodossa; e-kirjat saadaan lukijoilleen nopeasti
o kirjojen sisältö (tieto) saadaan leviämään laajasti, mikä on tärkeää erityisesti tieto- ja oppikirjojen julkaisussa
o e-kirjoja on helppo päivittää aina tarvittaessa; kirjaan voi lisätä kuvia, videoita yms. myös jälkikäteen
o painos ei lopu koskaan
o helppo arkistointimahdollisuus
o perinteisen kirjan jakelu- ja painokulut jäävät pois (hinta ei silti halpene)
o ihmiset voivat julkaista omakustanteita entistä helpommin
o myös puhelinoperaattorit jakavat e-kirjoja
o lukulaitteet tulevat näinä aikoina kirjakauppojen hyllyille (muutamana seuraavana vuonna niitä ostetaan useita miljoonia vuodessa, sitten tahti laantuu)
C) e-kirjojen lukemisen hyödyt oivalletaan
o käytön helppous ja monikäyttöisyys; käytettävyys parantuu koko ajan
o kuljetettavuus: e-kirja on helppo ottaa lomareissulle tai työmatkalle
o lukulaitteeseen mahtuu 20 000 – 60 000 kirjaa
o e-kirja ei rasita silmiä samalla tavalla kuin tietokone (e-ink); voi olla ihan miellyttävä lukukokemus
o fonttikokoa (kirjasinkokoa) voi muuttaa haluamakseen
o e-kirja voi toimia myös äänikirjana (tärkeää esim. lukivaikeuksisille, näkövammaisille yms.)
o e-kirjoja voi vuokrata
o joitakin e-kirjoja saa maksuttomasti netistä.
4) Miten paljon e-kirjoja on nyt ja vuonna 2020?
Julkisuudessa on arvailtu, että puolet kirjoista on e-kirjoja kymmenen vuoden kuluttua ja erityisesti tieto- ja oppikirjat julkaistaan jatkossa e-kirjoina (ks. tilastoja mm. www.sahkokirja.fi-sivustolta).
Jos painettuja kirjoja ei osteta tarpeeksi, niiden kustantaminen käy kannattamattomaksi. Jos niitä ostetaan edelleen, p-kirjoja ja e-kirjoja julkaistaan rinnakkain. Voi myös käydä niin, että vain bestsellerit julkaistaan painettuinakin, muut julkaistaan vain e-kirjoina.
Tällä hetkellä kustantajat puhuvat sadoista tai kymmenistä kotimaisista e-kirjoista. WSOY julkaisee tänä vuonna uutta ja vanhaa kirjallisuutta e-kirjoina (mm. Väinö Linnaa, Jari Tervoa ja Sinikka Nopolaa), ja myy sitä Elisan verkkokaupassa ja kirjakauppojen nettisivuilla. Otavalta on tulossa kymmeniä e-kirjoja ja Gummerrukselta 20–30.
Kotimaisissa kirjakaupoissa voi tehdä ostoksia varsinkin englanninkielisistä e-kirjoista. Esimerkiksi Akateeminen myy sekä lukulaitteita että sisältöjä (latauksia) niihin. E-kirjojen lukeminen vaatii tietyn lukuohjelman ja e-kirjat on tekijänoikeussuojattuja (DRM). Myös Suomalainen kirjakauppa ja NetAnttila myyvät e-kirjoja. Maailmalla Amazon.com myy miljoonia e-kirjoja (mm. Stieg Larssonin Millenium-sarjaa) ja Random Housen tuloista jo 10 % tulee e-kirjoista. Myös puhelinoperaattorit alkavat myydä äänikirjoja (Elisa mp3-tiedostoja; Sonera 3G-laitteille sopivia tiedostoja).
5) Mikä estää tai hidastaa e-kirjojen yleistymistä?
- Suomenkielisiä e-(tieto)kirjoja on vasta vähän -> monipuolinen sisältötarjonta vain kustantajien ja muiden mediayritysten yhteistyöllä, onnistuuko?
- Kustantajat eivät ole tulleet mukaan rakenteilla olevaan Kansalliseen digitaaliseen kirjastoon (KDK), jonka tavoitteena on tarjota kansalaisille kaikki sähköinen aineisto ns. yhdeltä luukulta.
- Se, jos lukulaitteeseen voi ladata maksutta vain ikivanhaa kirjallisuutta.
- Lukijan on maksettava uusista teoksista tekijänoikeusmaksu (DRM, Digital Rights Management)
- Kirjailijoiden asema on mietittävä (kustannussopimukset).
- Tekninen kilpailu: e-kirjojen julkaisuformaatteja on toistakymmentä.
- Tekninen kilpailu: markkinoilla on lukuisia erilaisia e-kirjojen lukulaitteita.
- Joskus lukija voi ladata maksamansa e-kirjan vain muutaman kerran (tai sovitun määrän kertoja) tekijänoikeussuojausten vuoksi.
- Jos laite rikkoontuu, lukija voi menettää lataamansa e-kirjat.
- Wikipedia yms. ”syö” vähälevikkisen tietokirjallisuuden.
6) Onko kirjasto jatkossa lukulaitteiden lainaamo?
Sitäkin roolia varmaan tyrkytetään. Kirjasto ei kuitenkaan ole koskaan pelkkä lainaamo, vaan ensisijaisesti yhteisöllinen tila ja oppimisympäristö sekä väylä (tieto)yhteiskuntaan. Tämähän on todistettu jo tilastollisestikin: Jyväskylässä 77 % kirjaston asiakkaista tekee kirjastossa muuta kuin lainaavat.
E-kirjojen lukulaitteet myyvät muutaman vuoden erinomaisesti, sitten niiden myynti kääntyy kasvuun (vuonna 2014), sillä minitietokoneet ja kännykät haastavat erilliset lukulaitteet.
7) Miten e-kirjat näkyvät kirjaston budjetissa?
Kirjaston aineiston hankintabudjetti ei ainakaan pienene.
E-kirjat eivät ole halvempia kuin painetut kirjat (alv 9%). E-kirjat ymmärretään palveluksi, jolloin niiden arvonlisävero on 23 %; lisäksi julkaisukanavat voivat veloittaa erilaisia palkkioita. Paperille painettujen kirjojen alv on 9 %.
Maksettua e-kirjaa voi yleensä lukea moni ihminen ilman lisämaksua. Joissakin palveluissa kirjasto voi ostaa tietyn latausmäärän (lainauskertojen maksimimäärän).
Kotimaiset p- ja e-kirjat maksavat 24–32 euroa, englanninkieliset 5–100 euroa. Vanhempia e-pokkareita voi saada hyvinkin halvalla (5 e/kpl). Yksittäinen tieteellinen e-kirja on kalliimpi kuin vastaava p-kirja. Kirjastot joutuvat usein ostamaan koko palvelun eivätkä voi valita pelkästään tiettyjä e-kirjoja. E-kirjojen maksujärjestelmät ja ylläpito vaativat vielä kehittelyjä.
Lukulaitteiden hinnat nyt noin 200–400 euroa, mutta halvempia tulossa markkinoille.
Miten verkkokirjasto konkreettisesti toimii?
Pietarsaaren alue on yksi kotimaisista edellä kävijöistä, tässä tekstiä Pirinä-blogista 4.10.10:
”Ruotsalainen Elib e-kirjasto on otettu kaikissa Fredrika-kirjastoissa ja koko Pietarsaaren alueella käyttöön vuonna 2009. E-kirjat on luetteloitu ja linkitetty kirjastotietokantaan ja niiden lainaaminen tapahtuu kirjastokortilla ja PIN-koodilla. Internet-yhteys tarvitaan. E-kirjan voi ladata koska tahansa, kuinka moni käyttäjä tahansa, missä tahansa. Lainojen määrää per asiakas voi rajoittaa, laina-aika on 28 päivää.Valikoima: Uusia nimekkeitä tulee jatkuvasti. Nimekkeitä ei osteta yksittäin. Jokainen kirjasto saa käyttöönsä kaikki tulevaisuuden nimekkeet. Tällä hetkellä n. 2700 nimekettä. Formaatit: PDF, ePuB ja MobiPocket. Lukuohjelmana toimii Adobe Digital Editions. Lukulaitteeseen lataaminen on myös mahdollista. Kirjastoihin on hankittu eBook readereita.”
